Marraskuu... Yleensä en tästä kuukaudesta juuri välitä. Tai ennen en välittänyt. Nyt on kuitenkin syytä iloita siitä: vauva syntyy minä päivänä tahansa (toivottavasti lähipäivinä) ja Pyryn synttäreitä juhlitaan loppukuusta. Laitoin Pyryn kanssa ensimmäiset kutsut postilaatikkoon tänään. Pikkuinen on auttanut niiden tekemisessä mm. käyttämällä leikkuria ja pysymällä poissa jaloista ;)
Raskaus vetää voimattomaksi. Olen useimmiten väsynyt ja odotan iltaa, kun isäntä tulee kotiin jakamaan vastuuta lapsen hoidosta. Odotan keskiviikkoisia ompeluiltoja kuin kuuta nousevaa. Olen helpottanut päiviä kehittämällä muutakin ohjelmaa kuin kaksin olemista kotona. Silloin mun ei tarvitse olla niin aktiivisesti mukana Pyryn leikeissä kuin jos olemme kotinurkissa. Olemme käyneet leikkipuistossa, jossa Pyry tykkää tehdä kakkuja :), tapaamassa ystäviä ja seurakunnan kerhossa (vaikka Pyryä aina alkuun siellä ujostuttaakin ja tahtoisi hipsiä saman tien pois paikalta!). Leikkipuistoon olen hurauttanut autolla - en todellakaan jaksa työntää vaunuja ylös näitä mäkiä! Parina viime päivänä olemme kuitenkin olleet omassa pihassa. On ollut ihanaa haravoida lehtiä yhdessä. Pyry tosin enemminkin levittää lehtiä siitä kasasta, jonka äiti saa tehtyä :D Sain hyviä kuvia Pyrystä, joita toivottavasti saan lisättyä tähän myöhemmin.
Vauva voi hyvin. Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa neuvolassa, koska terveydenhoitaja tahtoo nähdä usein nämä yliaikaiset raskaudet... Tai siis nähdä äidit ja tutkia vauvan. Maanantaina on seuraava aika ja silloin saan soittaa Kätilöopistolle ja varata yliaikaistarkastuksen. Vihdoinkin! Synnytys on viimeistään ensi viikolla. Terkkari epäilee vauvan olevan melko iso, ainakin nelikiloinen. Katsotaan rikkooko tyttö veljensä painolukemat... Tuskin kyllä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kolme viikkoa sitten olin Kätilöopistolla tarkoituksena saada vauva käännetyksi oikein päin. Fiksu tyttö olikin asettautunut pää lantiota kohden, joten lääkärille jäi tehtäväksi vain painoarvion tekeminen. Tuolloin hän sai lukemiksi 3500g. Virhemarginaali on kuitenkin jotain 10-15% joten näillä viikoilla neljäkiloa on hyvinkin mahdollinen painolukema.
Vauvamasua olen vilautellut syksyn aikana myös Lastenklinikalla sydäntutkimusyksikössä, jossa tutkittiin vauvan sydämen rakenne. Vauvan sydän näyttää terveeltä, joten meillä on yksi huoli vähemmän. Synnytyksen yhteydessä otetaan napaverinäyte, josta tutkitaan geenivirhe. Kävimme perinnöllisyyslääkärinkin juttusilla. Se oli mielenkiintoinen ja tietoa lisäävä keskustelu. Geenivirheen kantajan lapsella on 50% mahdollisuus saada geenivirhe. Geenivirheen kantajista 70% sairastuu jollakin asteella HCM:aan. Oireet ilmaantuvat yleensä murrosiässä tai varhaisaikuisuudessa noin 30-ikävuoteen mennessä. Harvinaisempaa on että oireet ovat jo vastasyntyneenä, kuten Pyryllä.
Pyry onneksi voi hyvin. Olimme lokakuun alussa kontrollissa. "Valkotakkisten kammo" on Pyryllä niin voimakasta, että hänelle piti antaa rauhoittavaa lääkettä ennen tutkimuksia. Huuto alkoi nimittäin heti kun piti riisuutua tutkimushuoneessa. Lääke ja Lauri kilpa-auto-dvd auttoivat lääkäriä ja hoitajia tekemään tarvittavat tutkimukset. Samalla reissulla kiinnitettiin holter-laite joka oli vuorokauden Pyryn mukana rekisteröimässä sydämen toimintaa. Tulokset saimmekin juuri ja poikkeamia ei ollut näkynyt! Hyvin lohduttavaa, että rekisteröinti onnistui, vaikka yksi lätkä oli tainnut irrota rinnasta kesken rekisteröinnin. Pyry kantoi holter-laitetta ihmeen hyvin repussa. Välillä muisti piuhat ja koitti repiä niitä pois paidan alta. Seuraava seurantakerta onkin vasta elokuussa. Harmitti kun puhelimet oli kiinni sairaalassa eikä ollut kameraa jolla kuvata tutkimusta. Kuvia katsomalla olisi voinut valmistautua ensi syksynä kontrolliin.
Viikko kontrollikäynnistä Pyry joutui sairaalaan hengenahdistuksen takia. Obstruktiivinen bronkiitti kuten muuttopäivämme aattonakin. Jani oli Pyryn kanssa yön sairaalassa. Minä sain yllättäen omaa aikaa, josta en kyllä kovasti nauttinut kun tiesin lapsen olevan heikossa kunnossa sairaalassa. Pyryä seurattiin perjantai-iltapäivästä lauantai-iltaan, jolloin kotiuttaminen oli mahdollista. Pienet ovat sitkeitä ja reippaita. Onneksi vanhemmat saavat yöpyä sairaalassa. Murtuisin, jos joutuisin jättämään lapseni yksin sairaalaan. En voi edes ajatella asiaa. Luin juuri asiaa käsittelevän artikkelin Vauva-lehdestä ja itkin vuolaasti. Toivottavasti meidän lapset olisivat aina niin terveitä, että eivät joudu eroon meistä vanhemmista tai muista läheisistä ihmisistä.
Kotona on riittänyt puuhaa talkoopäiviin asti. Miehet kokosivat etupihallemme varastorakennuksen yhden viikonlopun aikana. Minä pääsin sutimaan suoja-ainetta laudoille ennen maalaamista. Kiva olla avuksi. Jani on rehkinyt aidan ja portin sekä varaston parissa monta tuntia. Pihastamme kaadettiin 5 mäntyä, joiden pilkkomisessa polttopuiksi on ollut apuna äitini miesystävä. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa puusavottaa ja tehdä teline polttopuille, jotta ne kuivuisivat ensi vuodeksi. Kuivaa puuta ostimmekin sukulaisilta, mutta nekin pitää vielä pilkkoa pienemmiksi ja laittaa johonkin telineeseen. Minä pääsen auttamaan kunnolla vasta kun olen toipunut synnytyksestä.
Nyt Pyry kaipaa äidin huomiota. Ensi kerralla ehkä kerronkin uudesta perheenjäsenestämme. :)
P.S. Laitoin sivun laitaan listan Pyryn lahjatoiveista :)
