Joululaulut raikaa

Klinikkaelämää

Tämä kirjoitus on tehty jo lokakuussa. Jäikö se julkaisematta?!? 

Ollaan lastenklinikalla. Pyryn hengitys on vaivalloista ja raskasta. Vatsa menee kuopalle. Happisaturaatio on ollut alhaisimmillaan noin 84. Keskellä yötä saavuimme päivystykseen ja aamuyöstä saimme osastopaikan. Montaa hetkeä emme nukkuneet viime yönä. Järkevintä olisi ollut saapua ambulanssikyydillä mutta minäpä ajoin autolla. Laitoin auton kadunvarteen, jossa pysäköinti on maksullista vasta aamun klo 9 lähtien ja maksoin saman tien klo 13 asti toiveikkaana kotiutumisesta siihen mennessä. Päivällä siirsin auton sairaalan pihaan, jossa maksun sai tehtyä kännykällä. Kätevää vaikkakin vähän kalliimpaa. Emme siis päässeet kotiin. Näin on parempi, kun hengitys on edelleen raskasta vaikkakaan ei niin työlästä kuin viime yönä.

Pyry on mainio potilas. Todella reipaskin ja jaksoi yöllä kävellä osastollekin. Kohteliaasti hän toivotti hyvää yötä niin päivystyksessäkin kuin tänäkin iltana "Paulalle", joksi hän kaikkia hoitajia kutsuu (aamuhoitaja oli Paula). Pyry opetteli käyttämään hoitajan kutsunappia ennen kuin lähdin siirtämään autoa. Oppi meni niin hyvin perille, että palatessani huomasin Pyryn saaneen seurakseen leikkitädin ja pikkulegoja :) Pääsin siis hyvillä mielin lähtemään lounaallekin. Myöhemmin huoneessa ollessani sanoin Pyrylle meneväni vessaan (joka on huoneen yhteydessä). Kuulin hetken kuluttua kuinka Pyry selittää hoitajalle "äiti jätti minut yksin!" :D Toisella kerralla hän olisi tahtonut kutsua Paulan leikkimään legoilla kanssaan. Siinä vaiheessa ryhdistäydyin ja rakensimme upeita legoautoja :)
Sairaalassa olo ei ole kivaa, mutta täytyy sanoa olevani tyytyväinen, että muut seuraavat Pyryn tilaa nukkuessani. Hoitajat päättävät mm. milloin mitäkin lääkettä annetaan jne. Kotiutuminen saattaa kuitenkin olla jo huomenna tai vasta alkuviikosta.

Helmi ja isi kävivät katsomassa Pyryä ja hakivat samalla auton kotiin. Liikuttavasti he halasivat  toisiaan ja Helmi silitteli Pyrym hiukksia. Innostuivat toki riehumaankin. Pyry selvästi piristyt saatuaan ventolinea. Tänään hän on lauleskellutkin ja pomppinut.

Osastolla sängyssä odotti koirapehmolelu. Se on erään hyväntekeväisyyskampanjasta, jossa tavalliset ompelutaitoiset naiset tekivät pehmoleluja ja Viljamin puodin Panda kävi antamassa pehmolelut Lastenklinikalle. Leluja siunaantui yli 200. Itse en siihen osallistunut, mutta vastaavalla idealla toivaan Suomen suurimman joululahjan tekoon aion osallistua. Siinä tehdään myös pehmoleluja sairaaloiden pikkupotilaille. Nyt mukana on sairaaloita ympäri Suomen. Tsekkaa facebookista Suomen suurin joululahja, jos kiinnostuit.

Korkeasaaressa

Maanantaina vietimme hauskan päivän Korkeasaaressa Tiinan, Ellan, Iidan ja Sulon kanssa. Pyry tykkäsi eniten apinoista ja niitä olikin kiva katsella. Näimme myös lumileopardeja, tiikerin, leijonat, karhut... Yllättäen Pyry tahtoi nähdä käärmeitä, joita löysimme kiitettävästi Africasia talosta (vai mikä se nyt onkaan). Eläimet olivat melko virkeitä tai ainakin hyvin esillä. Ennen kotiin lähtöä kävimme katsomassa karhuja uudestaan, mutta silloin ne olivat vetäytyneet kallion päälle, eikä niistä näkynyt selkää enempää. Meillä oli siis tuuria kun näimme karhut läheltä. Karhu oli kaivanut viileän kuopan päiväunipaikakseen ihan ikkunan viereen.

Joku käärme. Se nousi puun oksalle maasta ja tuli aivan lasin
viereen "haistelemaan". Onneksi oli lasi välissä. Helmiä vähän jännitti.

Urosleijona vahti naaraiden nukkuessa.

Karhu oli tehnyt kuopan, jossa nukkui.

Minusta oli mahtavaa, kun Pyry tykkäsi seurata eläinten touhuja. Helmiäkin kiinnosti eläimet. Kumpikin oli tosi reipas ja välillä pysähdyimme leikkimään ja syömään. Aivan lopuksi kävimme Mammuttimontussa kaivamassa. Siellä on hauskasti laitettu hiekkaa "mammutin luurangon" päälle ja lapset saavat kaivaa luurangon esiin Plaston lahjoittamillalapioilla ja kaivureilla.

Laivan kapteeni.

Helmi teki hiekkakakkuja ;)
Korkeasaaressa oli esillä hiekkaveistoskilpailun työt.

Pyry tykästyi apinoihin.

Vain lasi on välissä! Lapset tahtoisivat silittää apinaa.

Nuoret lumileopardit olivat saaneet lounasta vähän
ennen meidän saapumista niiden häkille.

Tiikerinaaras pesee tassujaan lounaan päätteeksi.

Pyry on lisäksi huippu isoveli. Hän luki Helmille Martti-kirjoja minun tehdessä iltapalaa. Lapset olivat niin suloisia. Helmi tykkää, kun Pyry lukee hänelle ja usein Helmi lukee itsekin Martti-kirjoja. Pyry on huolehtivainenkin välillä. Huutelee Helmiä syömään, auttaa Helmiä ja pyytää minut apuun, jos Helmi tarvitsee apua. Pyry ja Helmi leikkivät yhdessä melko paljon. Se auttaa myös minua. Saan tehtyä rauhassa (joskus) ruokaa tai koitöitä. Tai vain juotua aamukahvin rauhassa. Ennen nukkumaan menoa Pyry sai Helmiltä hyvän yön toivotukseksi ison halauksen. He ovat niin ihania (- aina kun tahtovat!).

Pala kesää

Leikkipuistossa työharjoitteluni on alkanut hyvin. Tänään yksi tyttö pyysi minua tekemään seppeleen ja hetken kuluttua toinen tahtoi sellaisen ja lopulta opetin heille seppeleiden teon jalon taidon. Siitä kehkeytyi kukkakorupaja, johon pojatkin innostuivat mukaan. Pojat kävivät keräämässä voikukkia ja toimittivat tilaukse asiakkaille ja tytöt tekivät seppeleitä, käsikoruja ja sormuksia tilausten mukaan. Meillä oli tosi hauskaa.

Sain myös kokea, että minut on hyväksytty porukkaan. Olin sisällä toimistossa ja tyttö tuli sisään huutelemaan MINUA, kun toinen tyttö oli satuttanut päänsä. Oli hienoa huomata että minuun luotetaan.

Hieman itseäni stressaa kun ravaan välillä koulussa ja välillä lasten neuvolassa tai lääkärissä. Ensi viikolla on vikat koulupäivät joten sitten voin keskittyä kunnolla leksun toimintaan ja pääsenkin näyttämään taitoni ohjaamalla toimintatuokioita.

Keväinen päivä Saimaan rannalla

Ensimmäinen päivä kuntoutuksessa kun illalla tuntuu, että päivä on ollut hyvä. Otin vapauden viettää iltapäivällä aikaa lasten kanssa. Olihan Pyry vielä kipeähkö. Söimme välipalan terassilla auringon lämmittäessä. Jani söi nopeasti välipalan ja riensi sitten sossun luennolle. Minä ja Pyry jatkoimme eväsretkeämme. Poika puhua pälpätti niin että minua nauratti :D Helmikin taisi herätä veljensä pulinaan. Pyry olisi tahtonut eväsretkeillä isänsä kanssa ja tahtoi lähteä etsimään isiä. Selvästi lapsetkin tahtoisivat olla perheen kesken. Aika paljon täällä lapset ovat hoitajien kanssa ja näkevät vanhempiaan ruokapöydässä tai illalla pari tuntia. 

Syötyämme lähdimme kuitenkin hakemaan pyykkiä koneesta ja laitoimme ne kuivumaan. Lähdimme käymään rannassa heittämässä kiviä veteen ja ihmettelemässä kaikkea näkemäämme. Paluumatkalla näimme sisiliskon hiekkatiellä vipeltämässä piiloon varpujen sekaan. Yritin saada kuvan, mutta en laajakuvaputkella onnistunut luonnollisestikaan... Lapset söivät päivällisen hoitajien kanssa ja ulkoilivat sillä aikaa kun vanhemmat saivat nauttia lähiruokaillallisesta. Helmi oli ollut oma hymyilevä itsensä, mutta minut nähdessään hän tahtoi syliin ja valitti minulle poissaolostani. Pyrykin oli jaksanut leikkiä ulkona, mutta minusta tuntuu, että hänellä oli lämpöä jo ulkona. Illan tunnit vietimme rennosti yhdessä tyttöjen eli mun ja Helmin huoneessa koko perheen voimin. Lapset kävivät yhdessä suihkussa ja söivät iltapalan. Pyrykin söi nyt hyvällä ruokahalulla! Helmi oli itkuinen käydessään nukkumaan ja itkeskeli unen rajamaillakin. Pienelle on ollut rankkaa olla erossa vanhemmista ja tutuista ihmisistä. Niin äidillekin. Vaikka vielä aamulla näin monet asiat kovin negatiivisena, niin nyt kuitenkin tuntuu hyvälle. <3

Kuntoutuksesta moi!

Saavuimme kuntoutuspaikkakunnalle sunnuntai-iltana. Minusta tuntuu, että olisimme olleet täällä jo pidempään kuin kaksi vuorokautta. Heti saavuttuamme Helmillä alkoi ripuli. Tyttö oli ehkä vähän kärttyisempi, mutta pirteä ja jaksoi puuvastella. Vuorottelimme ohjelmaan osallistumisiamme eilisen ja tämän aamupäivän. Iltapäivän Helmi sai olla muiden lasten kanssa. Kuulemma kaikki meni hyvin ja Helmi oli aurinkoinen (kuten ilmakin!) hymyilevä.
Tämä päivä ei mennyt ihan putkeen: yöllä Pyry heräsi haukkoen. Hän huusi ettei saa henkeä. Jani tuli herättämään minut, sillä majoitumme eri huoneissa. Olimme jo lähdössä viemään poikaa sairaalaan mutta onnistuin kämmäämään kassakaapin koodin kanssa ja hälytin yöpäivystäjän huoneeseeni. Hän kehoitti soittamaan sairaanhoitajallemme. Sairaanhoitaja antoi spiralla ventolinea. aamulla pojan keuhkot olivat lääkärin mielestä hyvän kuuloset, mutta määräsi silti varuiksi avaavaa ja hoitavaa lääkettä. Iltapäivällä poika alkaa aivastella, illalla olikin jo lämpöä ja ennen nukkumaan menoa hän sai spiran ja panadolia. Rankka päivä näkyy Pyryssä. Hän tahtoi nukkua päivällisellä rattaissa ja nukkuikin toista tuntia.

Helmillä on ollut parempi päivä vatsansa kanssa. Vähän nenä vuotaa hänelläkin.Toivottavasti ensi yön saamme nukkua ja pikkupotilaiden olo helpottuu. En odottanut kuntoutuksen olevan tällaista!!*. Harmittaa ettemme voi osallistua kaikkiin juttuihin. Uintikin on  jäänyt vähiin.
Tänään huono-onnisuuteni jatkui kun naisten rantasaunan aikaan sauna oli lukossa saapuessani sinne. Se oli unohdettu laittaa päälle...sain lopulta saunoa . Nyt silmät painuvat väkisin kiinni.... zzzzz

Arkirumba

Perheemme on aloittanut uuden "harrastuksen" Arkirumban. Se on koko perheen yhteinen tanssi jossa sovitetaan askeleet opiskelun, työn ja päivähoidon sekä kodin välille. Saimme pehmeän laskun näin aluksi Janin ollessa sairaslomalla ja äitini hoitaessa lapsia. Jani huolehtii lapset äitini luokse ellei hän tule meille. Minä huolehdin koiran aamulenkityksen ennen kouluun lähtöä. Tänään toisena koulupäivänä onnistuin nukkumaan liian pitkään. Siksi söin aamupalan koululla, jonne saavuin eri reittiä kuin suunnittelin sillä luulin bussillani olevan pysäkki Paavalin kirkolla mutta eihän sillä ollutkaan.

Tänään palautin ensimmäisen tehtävän joka oli tarkoitus tehdä viime viikolla etäopiskeluviikolla. En malttanut tehdä ja onneksi palautusaikaa pidennettiin. Hoitovapaan jälkeen opiskelurytmi on hakusessa. Päivät ovat pitkiä eikä iltapäivän luennoilla jaksaisi istua paikallaan mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta. Motivaatiota opintojen loppuun suorittamiseen on vaikka siihen meneekin 1,5 vuotta.

Lapset tykkäävät olla mammin seurassa eikä heillä ole varmastikaan mitään ongelmia. Eilen ensimmäisen hoitopäivän jälkeen Helmi ei ollut erityisen ripustautuva mutta yöllä tarrautui minuun ja tahtoi nukkua ihan liki. Pyrykin tahtoi nukkua kanssamme joten meidän sängyssä oli oikein tiivis ja lämmin tunnelma lasten nukkuessa lopulta poikittain meidän aikuisten välissä

Helmin imetys on mielestäni lopetettava koska minä en jaksa yöheräämisiä opiskeluaikana. Helmikään ei maitoa yöllä tarvitse ja yhtenäisemmät unet olisi hänellekin hyväksi. Hänelle puhkesi viimein yhdeksäs hammas! Sen takiakin hän on heräillyt ja itkeskellyt yöllä.

Kirjoitan tätä bussissa ja pian nousen pois kyydistä.