Keväinen päivä Saimaan rannalla

Ensimmäinen päivä kuntoutuksessa kun illalla tuntuu, että päivä on ollut hyvä. Otin vapauden viettää iltapäivällä aikaa lasten kanssa. Olihan Pyry vielä kipeähkö. Söimme välipalan terassilla auringon lämmittäessä. Jani söi nopeasti välipalan ja riensi sitten sossun luennolle. Minä ja Pyry jatkoimme eväsretkeämme. Poika puhua pälpätti niin että minua nauratti :D Helmikin taisi herätä veljensä pulinaan. Pyry olisi tahtonut eväsretkeillä isänsä kanssa ja tahtoi lähteä etsimään isiä. Selvästi lapsetkin tahtoisivat olla perheen kesken. Aika paljon täällä lapset ovat hoitajien kanssa ja näkevät vanhempiaan ruokapöydässä tai illalla pari tuntia. 

Syötyämme lähdimme kuitenkin hakemaan pyykkiä koneesta ja laitoimme ne kuivumaan. Lähdimme käymään rannassa heittämässä kiviä veteen ja ihmettelemässä kaikkea näkemäämme. Paluumatkalla näimme sisiliskon hiekkatiellä vipeltämässä piiloon varpujen sekaan. Yritin saada kuvan, mutta en laajakuvaputkella onnistunut luonnollisestikaan... Lapset söivät päivällisen hoitajien kanssa ja ulkoilivat sillä aikaa kun vanhemmat saivat nauttia lähiruokaillallisesta. Helmi oli ollut oma hymyilevä itsensä, mutta minut nähdessään hän tahtoi syliin ja valitti minulle poissaolostani. Pyrykin oli jaksanut leikkiä ulkona, mutta minusta tuntuu, että hänellä oli lämpöä jo ulkona. Illan tunnit vietimme rennosti yhdessä tyttöjen eli mun ja Helmin huoneessa koko perheen voimin. Lapset kävivät yhdessä suihkussa ja söivät iltapalan. Pyrykin söi nyt hyvällä ruokahalulla! Helmi oli itkuinen käydessään nukkumaan ja itkeskeli unen rajamaillakin. Pienelle on ollut rankkaa olla erossa vanhemmista ja tutuista ihmisistä. Niin äidillekin. Vaikka vielä aamulla näin monet asiat kovin negatiivisena, niin nyt kuitenkin tuntuu hyvälle. <3