Pitkästä aikaa ehdin kirjoittaa Pyryn kuulumisia. Läppärini hajosi ja aika vähän tulee oltua koneella, kun käytössä on vain pöytäkone yläkerrassa. Ipodilla ei jaksa edes sähköposteihin vastata ainakaan pitkästi.
Olimme alkukuusta Lastenklinikalla kontrollissa. Sydämen tilanne on edelleen hyvä. Lääkäri tuolloin ajatteli, että voisimme osallistua vauvauintiin, mutta sanoi keskustelevansa ensin aiemmin uinnin kieltäneen lääkärin kanssa. Tänään postissa tuli epikriisi ja siinä mainittiin, ettei Pyry voi uida lääkityksen ja sairauteen kuuluvan rytmihäiriöriskin takia. Olemme todella pahoillamme tästä. Toivottavasti Pyry saa jossain vaiheessa uintiluvan, koska me vanhemmat tykkäisimme uida koko perheen kesken. Mielestäni jokaisen olisi myös hyvä osata uida. Lapsena on varmastikin helpompi opetella uimaan kuin aikuisena. (Toivottavasti siis Pyry saa jossain vaiheessa elämäänsä nauttia vedestä muuallakin kuin ammeessa.)
Pyry juttelee paljon! Hän tapailee hienosti sanoja ja on hauska keskustella hänen kanssaan. Viime päivinä olemme erottaneet äiti-sanan useampaankin otteeseen. Tänään hän kutsui minua huutaen "äiti" muun sanoman seassa. :) Neuvolan terveydenhoitaja kertoi, että vastaavaa tapahtuu paljon 5-6 kuukauden ikäisillä, mutta sana saattaa jäädä pois useaksikin kuukaudeksi.
Olen kuullut sanottavan, että äidin huoli lapsesta kasvaa lapsen kasvaessa. Näin se varmaan on. Viime päivinä olen ollut huolissani monesta epärealistisestakin asiasta, mutta lähinnä Pyryn kakkaamattomuudesta. Eilen ja tänään annoin luumusosetta ystävän kehoituksesta. Otin jo yhteyttä neuvolaankin ohjeiden saamiseksi. Ilo oli suuri kun sain siivota vauvan "niskapaskat"! Poikakin tuntuu helpottuneelta. Pyry on saanut maistella soseita puolentoista viikon ajan (pois lukien maanantain ja tiistain kun ajattelin soseiden haittaavan ummetusta). Hedelmäsoseet ovat herkkua - myös luumu. Omatekemä perunasose on liian karkeaa ja sitä tulee suusta enemmän ulos kuin mitä menee suuhun. Tänään annoin porkkana-perunasosetta luumun kera ja se tuntui maistuvan hyvältä, koska poika alkoi ääntelemään vaativasti ja oli kädet ojossa lusikkaa kohti niin kauan kuin kipossa ruokaa riitti.
Kuten otsikossa mainitsinkin, niin Pyry on kovin kiinnostunut varpaistaan. Hän on jo pidemmän aikaa tutkinut varpaitaan käsillään. Tänään meni isovarvas jo suuhun asti. Tosin sen seurauksena tuli pulautuskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti