torstai 1. syyskuuta 2011

Mmmmm....
Tunnustan, olen ennen omaa lasta tuominnut ajatuksissani vanhemmat jotka käyvät pienten lasten kanssa hampurilaisella. Nyt olen yksi niistä :/ 

Tänään kävimme Hesessä ja poika söi hyvällä ruokahalulla hampurilaisen ja vähän ranskalaisia. Hmmm.... Eilen napero tahtoi kaupasta suklaata! Se olisi tietenkin pitänyt saada syödä heti, mutta onneksi olemme ennenkin puhuneet, että pitää maksaa ensin kassalle ennen kuin voi syödä (tai leikkiä ostoksilla). Eli tokihan me ostimme pojalle suklaata kun hän sen kiltisti otti hyllystä ja pyysi saada sellaisen. Olemmeko ihan selkärangattomia? Opetammeko huonoja tapoja? No, ainakin ruokpöytätavat olivat tänään paremmat Hesessä kuin eilen kotona (ks. toinen kuva). Ukkeli istui tuolissaan ja nosti toisen jalan pöydälle...

Jalka pöydällä...
Ostimme muuten eilen Pyrylle oman sählymailan ja hetihän me pelailimme pihalla. Piti ostaa meillekin oma maila (yhteinen), kun ei sellaista ollut.

Pyry sai olla tänään aamupäivän mummin kanssa meidän vanhempien käydessä Kätilöopistolla synnytyskeskustelussa. Ehkäpä nyt on helpompi suunnata ajatukset synnytykseen ja valmistautua siihen - edes henkisesti. Tuntuu, etten ole nyt niin hyvin valmistautunut kuin Pyryä odottaessani, jolloin kävimme valmennuksessa ja minä joogassa, jossa käsiteltiin synnytykseen liittyviä asioita. Keskustelu kätilön kanssa tuli siis tarpeeseen.

Syyskuun aikana meillä on tulossa paljon vauvaan liittyviä lääkäriäkäyntejä: normaalien neuvola- ja lääkärikäyntien lisäksi sydänultra, keskustelua perinnöllisyyslääkärin kanssa ja sikiön kasvunseurantaultra. Onhan se kiva, että tutkitaan, mutta se myös lisää huolta ja stressiä siitä, ettei vauvalla olekaan kaikki kunnossa. (Ensimmäisessä sydänultrassa sydän näytti hyvältä ja normaalilta.) Nyt juuri vauva liikkuu kovasti. Hän on usein hereillä näihin aikoihin ja möngertelee ja harjoittelee uusia taitoja: näillä viikoilla ainakin hengittämistä. Laskettuun aikaan on enää alle kaksi kuukautta aikaa. Viime päivinä on supistellut turhan paljon. Miehen parannellessa leikattua polveaan raskaimmat hommat jäävät minun hoidettavaksi - ja tietenkin koiran ulkoilutus. Onneksi saimme koiran hoitoon pariksi päiväksi ja apua iltaulkoilutuksiin. Nyt koitan ottaa mahdollisimman rennosti ja syödä ja nukkua hyvin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti