Kuvia arjestamme ja ajatuksia sairaudesta

Bloggailu on jotenkin taas jäänyt. Aloitetaan siis kuvien avulla kertomaan mitä meille kuuluu:

Helmi harjoittelee pottailua - aina kun vanhemmat ehtivät ja huomaavat kiikuttaa tytön potalle. Ehkäpä Pyrykin innostuu tekemään asiansa potalle seuratessaan Helmin saavutuksia.

Pyykkilautavatsa rantakuntoon ;) Helmi on harjoitellut jo hyvän aikaa konttausasentoon menoa. Tässä on jo kunnon vatsalihastreenin makua! Pitäisi vanhempien ottaa mallia ja tehdä perässä. Eilen Helmi ryömi ensimmäistä kertaa.

Voi sitä riemua kun sai äidin kännykän käsiinsä! Kännykkä kiinnostaa niin paljon, että Liisakin saa tytön rauhoittumaan antamalla kännykkänsä tutkittavaksi :D

Pyry juhannusaaton iltana. Ystäväperheet olivat kylässä luonamme. Grillasimme, saunoimme, vietimme aikaa yhdessä. Oli ihanaa <3 Lapset viihtyivät hienosti ja leikkivät keskenään melko hyvin. Saippuakuplia puhallettiin koko porukalla ja nautimme muutenkin ulkoilmaelämästä paviljongissa säkeillä löhöten.

Helmi steppailee mielellään, kun häntä kannattelee. Ihana aurinkoinen tyttömme <3

Pyry hoitaa pupuvauvaa <3 Pupu on viime aikoina päässyt Pyryn paidan sisälle (tänään oli mukana kävelylläkin Pyryn paidan alla). Välillä pupu itkee niin, että pitää antaa tuttia pupulle (tuttina toimii pistorasiatulppa).

Sormiruokailua: höyrytettyä porkkanaa, kesäkurpitsaa ja parsakaalia. Helmi tykkää erityisesti tomaatista ja kurkusta.

Pyry sai kirjeen Lastenklinikalta. Elokuun alussa on taas kontrolli. Muistaakseni lääkäri sanoi viimeeksi, että silloinkin otetaan holter-rekisteröinti. Olen jo puhunut asiasta Pyrylle, jotta se ei tulisi uutena asiana lääkärissä. Olemme katsoneet viime vuoden rekisteröinnistä kuvia (siis kun laite kulki repussa mukana ja lätkät oli rinnassa kiinni). Saa nähdä mitä kontrolli tuo tullessaan. Ainakin Pyry alkaa pian syömään isompaa annosta lääkettä kun painoa on tullut lisää kiitettävästi. Jotenkin noita kontrollikäyntejä aina pelkää, vaikka lapsen kunto onkin ollut hyvä koko ajan. Pelottaa, että lääke ei enää vaikuta tarpeeksi tai paksuuntumaa on alkanut taas tulla lisää, vaikka tähän asti Pyryllä on mennytkin hyvin.


Ei muuten lohduta paljoa lukea muiden karpaattien kertomuksia. Tänään ilmestyi Karpatiat-lehti ja siinä oli juttu äidistä, jolla todettiin HCM kolmannen raskauden yhteydessä. Lääkärit olivat taas fiksuja kertoessaan sairaudesta vain nimen eikä oikein muuta. Samoin kuin meillä aikanaan. Kun itse joutuu lukemaan sairaudesta ja sen yhtenä oireena on "äkkikuolema" niin voitte vain arvata miltä se tuntuu. Lukekaa juttu kyseisen äidin blogista: Sartsan elämän maku


Täytynee taas jatkaa päivän puuhia. Juhannukseksi pihaan hankittu paviljonki on purettu ja odottaa palautusta Jyskiin Helmin päikkärien jälkeen. Uskomatonta laatua: torstaina koottu ja jo nyt ruostetta putkissa! Kangas oli jo valmiiksi rikki ja metalli vääntyi ruuveja kiinnittäessä. Miten tuollainen kestäisi koko kesän pihassa? Kertakäyttökamaa. Paremman paviljongin toivossa käymme katselemassa muualla tarjontaa.