Saamattomuudestani johtuu, että blogimme on kovin "hiljainen". Väsymystäkin on ollut havaittavissa, mutta eiköhän elämä taas piristy kesän saapuessa. Pieni kasa lunta pihassamme muistuttaa menneestä talvesta. Myyrien siirtämät kukkasipulit puskevat väriä keskelle nurmikkoa ja seinän pientareella on sinistä pientä kukkaa (nimeä en saa nyt päähäni). Ikäväkseni unikotkin ovat levittäytyneet. Niitä pitää karsia kunnolla, vaikka kauniita ovatkin täydessä kukassa ollessaan.
Helmi-tyttönen on pian puolivuotias. Ensimmäinen hammas puhkesi viikonloppuna. Kyllä sitä on odotettukin, kun kuolaamista ja ikenien hinkuttamista on kestänyt jo kuukausia. Neiti sai mökillä ollessamme nuhan, joka edelleen jatkuu. Luulenpa, että nuha liittyy hampaan tuloon, koska me muut olemme olleet terveinä. Nuhasta ja hampaasta huolimatta Helmi on oma aurinkoinen itsensä :) Hän opettelee liikkumista: hän pääsee pyörimään napansa ympäri sekä taakse päin vähän. Helmi osaa kääntyä mahalta selälleen, muttei sitä useinkaan tee. Toisin päin ei vielä ole kääntynyt.
Helmi rakastaa Pyryä! Pyryn touhuille ja höpötykselle tyttö nauraa ja hymyilee. Ruokailustakaan ei aina tahdo tulla mitään Pyryn ollessa lähellä touhuamassa. Pyryn tavoin Helmikin tykkää katsella Chuggingtonia - etenkin tunnuslaulu on mieleinen. Laulusta Helmi tykkää muutenkin (tai sitten äidin epävireiselle laululle on vain niin kiva nauraa). Helmi on aloittanut kasvisten ja hedelmien maistelun. Porkkana-, porkkana-peruna- ja bataatti-kesäkurpitsa-soseet ovat maistuneet. Hedelmistä ainakin luumu ja päärynä soseena sekä päärynä ja viinirypäleet hedelmäpussista nautittuna on maistunut hyvin. Allergisia reaktioita ei ole tullut mistään. Osallistuin Vantaan Aikuisopiston lastenruokakurssillekin, kun tarvitsin ideoita miten ja millasia soseita tekisin Helmille. Pyry ei aikoinaan itse tehtyjä soseita syönyt, mutta nyt kun teen joka tapauksessa ruokia Pyrylle, niin samalla voin Helmillekin tehdä satsin soseita pakastimeen. Pakastimessa odottaakin nyt Helmiä 12 annosta lihaa, kalaa ja kanaa sisältäviä soseita. Harjoittelemme nyt ensin kasviksilla ennen kuin siirrymme tuhdimpaan lihaan.
Pyry puhua pälpättää sekä itsekseen, että meille muille. On ihanaa kuunnella hänen tarinointiaan hänen leikkiessään. Autot keskustelevat toistensa kanssa "Moi! Ajellaanko yhdessä?". Autot myös auttavat toisiaan, jos joku tippuu tai menee katolleen. Toisaalta ne kyllä kolaroivatkin paljon. Silloin renkaat menevät rikki ja Guidon pitää korjata ne. (Tosiasiassa Pyryllä ei ole Guidoa, mutta aina on joku paikka jossa Guido ne korjaa. Guido on siis Autot-elokuvasta pieni trukki.) Kun Pyry juttelee mammin kanssa puhelimessa, hän kertoo leikkivänsä autoilla ja junilla. Sitä hän tekeekin lähes joka päivä. Viime aikoina Pyry on innostunut myös piirtämään ja maalaamaan vesiväreillä. Pojan taidot karttuvat värittämisessäkin huimasti. Vielä jokunen viikko sitten hän väritti värityskuvia miten sattuu, mutta nyt hän värittää tarkemmin ja useammalla värillä. Tietenkään hän ei pysy viivojen sisäpuolella, mutta nyt värittämisessä on ideaa. Mammin luona Pyry maalasi vesiväreillä puun: ruskea runko ja vihreä latvus. Aivan selvä puu. piirustuksissakin on enemmän muotoja ja niistä saattaa jopa nähdä itsekin mitä se esittää aiempien "suttujen" sijaan. Ajattelin ostaa muutamia kehyksiä, joihin voin laittaa Pyryn piirustuksia ja maalauksia ja ripustaa niitä ruokatilan seinille.
Nyt en ehdi laittaa kuvia tai videoita, mutta koitan pian saada ladattua tännekin jotain katseltavaa :)
