Perheemme on aloittanut uuden "harrastuksen" Arkirumban. Se on koko perheen yhteinen tanssi jossa sovitetaan askeleet opiskelun, työn ja päivähoidon sekä kodin välille. Saimme pehmeän laskun näin aluksi Janin ollessa sairaslomalla ja äitini hoitaessa lapsia. Jani huolehtii lapset äitini luokse ellei hän tule meille. Minä huolehdin koiran aamulenkityksen ennen kouluun lähtöä. Tänään toisena koulupäivänä onnistuin nukkumaan liian pitkään. Siksi söin aamupalan koululla, jonne saavuin eri reittiä kuin suunnittelin sillä luulin bussillani olevan pysäkki Paavalin kirkolla mutta eihän sillä ollutkaan.
Tänään palautin ensimmäisen tehtävän joka oli tarkoitus tehdä viime viikolla etäopiskeluviikolla. En malttanut tehdä ja onneksi palautusaikaa pidennettiin. Hoitovapaan jälkeen opiskelurytmi on hakusessa. Päivät ovat pitkiä eikä iltapäivän luennoilla jaksaisi istua paikallaan mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta. Motivaatiota opintojen loppuun suorittamiseen on vaikka siihen meneekin 1,5 vuotta.
Lapset tykkäävät olla mammin seurassa eikä heillä ole varmastikaan mitään ongelmia. Eilen ensimmäisen hoitopäivän jälkeen Helmi ei ollut erityisen ripustautuva mutta yöllä tarrautui minuun ja tahtoi nukkua ihan liki. Pyrykin tahtoi nukkua kanssamme joten meidän sängyssä oli oikein tiivis ja lämmin tunnelma lasten nukkuessa lopulta poikittain meidän aikuisten välissä
Helmin imetys on mielestäni lopetettava koska minä en jaksa yöheräämisiä opiskeluaikana. Helmikään ei maitoa yöllä tarvitse ja yhtenäisemmät unet olisi hänellekin hyväksi. Hänelle puhkesi viimein yhdeksäs hammas! Sen takiakin hän on heräillyt ja itkeskellyt yöllä.
Kirjoitan tätä bussissa ja pian nousen pois kyydistä.
Ensimmäinen päivä kuntoutuksessa kun illalla tuntuu, että päivä on ollut hyvä. Otin vapauden viettää iltapäivällä aikaa lasten kanssa. Olihan Pyry vielä kipeähkö. Söimme välipalan terassilla auringon lämmittäessä. Jani söi nopeasti välipalan ja riensi sitten sossun luennolle. Minä ja Pyry jatkoimme eväsretkeämme. Poika puhua pälpätti niin että minua nauratti :D Helmikin taisi herätä veljensä pulinaan. Pyry olisi tahtonut eväsretkeillä isänsä kanssa ja tahtoi lähteä etsimään isiä. Selvästi lapsetkin tahtoisivat olla perheen kesken. Aika paljon täällä lapset ovat hoitajien kanssa ja näkevät vanhempiaan ruokapöydässä tai illalla pari tuntia. 
Syötyämme lähdimme kuitenkin hakemaan pyykkiä koneesta ja laitoimme ne kuivumaan. Lähdimme käymään rannassa heittämässä kiviä veteen ja ihmettelemässä kaikkea näkemäämme. Paluumatkalla näimme sisiliskon hiekkatiellä vipeltämässä piiloon varpujen sekaan. Yritin saada kuvan, mutta en laajakuvaputkella onnistunut luonnollisestikaan... Lapset söivät päivällisen hoitajien kanssa ja ulkoilivat sillä aikaa kun vanhemmat saivat nauttia lähiruokaillallisesta. Helmi oli ollut oma hymyilevä itsensä, mutta minut nähdessään hän tahtoi syliin ja valitti minulle poissaolostani. Pyrykin oli jaksanut leikkiä ulkona, mutta minusta tuntuu, että hänellä oli lämpöä jo ulkona. Illan tunnit vietimme rennosti yhdessä tyttöjen eli mun ja Helmin huoneessa koko perheen voimin. Lapset kävivät yhdessä suihkussa ja söivät iltapalan. Pyrykin söi nyt hyvällä ruokahalulla! Helmi oli itkuinen käydessään nukkumaan ja itkeskeli unen rajamaillakin. Pienelle on ollut rankkaa olla erossa vanhemmista ja tutuista ihmisistä. Niin äidillekin. Vaikka vielä aamulla näin monet asiat kovin negatiivisena, niin nyt kuitenkin tuntuu hyvälle. <3
