Kuvia arjestamme ja ajatuksia sairaudesta

Bloggailu on jotenkin taas jäänyt. Aloitetaan siis kuvien avulla kertomaan mitä meille kuuluu:

Helmi harjoittelee pottailua - aina kun vanhemmat ehtivät ja huomaavat kiikuttaa tytön potalle. Ehkäpä Pyrykin innostuu tekemään asiansa potalle seuratessaan Helmin saavutuksia.

Pyykkilautavatsa rantakuntoon ;) Helmi on harjoitellut jo hyvän aikaa konttausasentoon menoa. Tässä on jo kunnon vatsalihastreenin makua! Pitäisi vanhempien ottaa mallia ja tehdä perässä. Eilen Helmi ryömi ensimmäistä kertaa.

Voi sitä riemua kun sai äidin kännykän käsiinsä! Kännykkä kiinnostaa niin paljon, että Liisakin saa tytön rauhoittumaan antamalla kännykkänsä tutkittavaksi :D

Pyry juhannusaaton iltana. Ystäväperheet olivat kylässä luonamme. Grillasimme, saunoimme, vietimme aikaa yhdessä. Oli ihanaa <3 Lapset viihtyivät hienosti ja leikkivät keskenään melko hyvin. Saippuakuplia puhallettiin koko porukalla ja nautimme muutenkin ulkoilmaelämästä paviljongissa säkeillä löhöten.

Helmi steppailee mielellään, kun häntä kannattelee. Ihana aurinkoinen tyttömme <3

Pyry hoitaa pupuvauvaa <3 Pupu on viime aikoina päässyt Pyryn paidan sisälle (tänään oli mukana kävelylläkin Pyryn paidan alla). Välillä pupu itkee niin, että pitää antaa tuttia pupulle (tuttina toimii pistorasiatulppa).

Sormiruokailua: höyrytettyä porkkanaa, kesäkurpitsaa ja parsakaalia. Helmi tykkää erityisesti tomaatista ja kurkusta.

Pyry sai kirjeen Lastenklinikalta. Elokuun alussa on taas kontrolli. Muistaakseni lääkäri sanoi viimeeksi, että silloinkin otetaan holter-rekisteröinti. Olen jo puhunut asiasta Pyrylle, jotta se ei tulisi uutena asiana lääkärissä. Olemme katsoneet viime vuoden rekisteröinnistä kuvia (siis kun laite kulki repussa mukana ja lätkät oli rinnassa kiinni). Saa nähdä mitä kontrolli tuo tullessaan. Ainakin Pyry alkaa pian syömään isompaa annosta lääkettä kun painoa on tullut lisää kiitettävästi. Jotenkin noita kontrollikäyntejä aina pelkää, vaikka lapsen kunto onkin ollut hyvä koko ajan. Pelottaa, että lääke ei enää vaikuta tarpeeksi tai paksuuntumaa on alkanut taas tulla lisää, vaikka tähän asti Pyryllä on mennytkin hyvin.


Ei muuten lohduta paljoa lukea muiden karpaattien kertomuksia. Tänään ilmestyi Karpatiat-lehti ja siinä oli juttu äidistä, jolla todettiin HCM kolmannen raskauden yhteydessä. Lääkärit olivat taas fiksuja kertoessaan sairaudesta vain nimen eikä oikein muuta. Samoin kuin meillä aikanaan. Kun itse joutuu lukemaan sairaudesta ja sen yhtenä oireena on "äkkikuolema" niin voitte vain arvata miltä se tuntuu. Lukekaa juttu kyseisen äidin blogista: Sartsan elämän maku


Täytynee taas jatkaa päivän puuhia. Juhannukseksi pihaan hankittu paviljonki on purettu ja odottaa palautusta Jyskiin Helmin päikkärien jälkeen. Uskomatonta laatua: torstaina koottu ja jo nyt ruostetta putkissa! Kangas oli jo valmiiksi rikki ja metalli vääntyi ruuveja kiinnittäessä. Miten tuollainen kestäisi koko kesän pihassa? Kertakäyttökamaa. Paremman paviljongin toivossa käymme katselemassa muualla tarjontaa.

Eräänä päivänä ja vähän toisena ja kolmantenakin...

Pyry teki Helmille ja äidille aamupalaa. 

Onpas paljon ruokaa!

Pyry teki kakkuja hiekkasäkissä. 

Kuvan nähtyään isi rakensi hiekkalaatikon lapsille.

Sateesta viis, hiekkaleikit alkakoon!

Potkupyörä on nyt sopiva, kun sitä hieman fiksailtiin. 

Riittääkö Pyryn rohkeus?

Helmin ensikosketus hiekkaan naapurien pihassa.

Jännän tuntuista!

 Pyry antoi Helmille traktorin, jolla olikin kiva leikkiä.

Välillä Helmi huili tuolilla ja katsoi isompien lasten keinumista.

Kesä tulee!!! Helmi sai ihanan kesähatun.

Hauskaa vappua!

Vappulounaalta fiiliksiä:

"Tätäkö mun pitää syödä?!"

Soseviikset vappuasuna :)

Kevät

Saamattomuudestani johtuu, että blogimme on kovin "hiljainen". Väsymystäkin on ollut havaittavissa, mutta eiköhän elämä taas piristy kesän saapuessa. Pieni kasa lunta pihassamme muistuttaa menneestä talvesta. Myyrien siirtämät kukkasipulit puskevat väriä keskelle nurmikkoa ja seinän pientareella on sinistä pientä kukkaa (nimeä en saa nyt päähäni). Ikäväkseni unikotkin ovat levittäytyneet. Niitä pitää karsia kunnolla, vaikka kauniita ovatkin täydessä kukassa ollessaan.

Helmi-tyttönen on pian puolivuotias. Ensimmäinen hammas puhkesi viikonloppuna. Kyllä sitä on odotettukin, kun kuolaamista ja ikenien hinkuttamista on kestänyt jo kuukausia. Neiti sai mökillä ollessamme nuhan, joka edelleen jatkuu. Luulenpa, että nuha liittyy hampaan tuloon, koska me muut olemme olleet terveinä. Nuhasta ja hampaasta huolimatta Helmi on oma aurinkoinen itsensä :) Hän opettelee liikkumista: hän pääsee pyörimään napansa ympäri sekä taakse päin vähän. Helmi osaa kääntyä mahalta selälleen, muttei sitä useinkaan tee. Toisin päin ei vielä ole kääntynyt. 

Helmi rakastaa Pyryä! Pyryn touhuille ja höpötykselle tyttö nauraa ja hymyilee. Ruokailustakaan ei aina tahdo tulla mitään Pyryn ollessa lähellä touhuamassa. Pyryn tavoin Helmikin tykkää katsella Chuggingtonia - etenkin tunnuslaulu on mieleinen. Laulusta Helmi tykkää muutenkin (tai sitten äidin epävireiselle laululle on vain niin kiva nauraa). Helmi on aloittanut kasvisten ja hedelmien maistelun. Porkkana-, porkkana-peruna- ja bataatti-kesäkurpitsa-soseet ovat maistuneet. Hedelmistä ainakin luumu ja päärynä soseena sekä päärynä ja viinirypäleet hedelmäpussista nautittuna on maistunut hyvin. Allergisia reaktioita ei ole tullut mistään. Osallistuin Vantaan Aikuisopiston lastenruokakurssillekin, kun tarvitsin ideoita miten ja millasia soseita tekisin Helmille. Pyry ei aikoinaan itse tehtyjä soseita syönyt, mutta nyt kun teen joka tapauksessa ruokia Pyrylle, niin samalla voin Helmillekin tehdä satsin soseita pakastimeen. Pakastimessa odottaakin nyt Helmiä 12 annosta lihaa, kalaa ja kanaa sisältäviä soseita. Harjoittelemme nyt ensin kasviksilla ennen kuin siirrymme tuhdimpaan lihaan.

Pyry puhua pälpättää sekä itsekseen, että meille muille. On ihanaa kuunnella hänen tarinointiaan hänen leikkiessään. Autot keskustelevat toistensa kanssa "Moi! Ajellaanko yhdessä?". Autot myös auttavat toisiaan, jos joku tippuu tai menee katolleen. Toisaalta ne kyllä kolaroivatkin paljon. Silloin renkaat menevät rikki ja Guidon pitää korjata ne. (Tosiasiassa Pyryllä ei ole Guidoa, mutta aina on joku paikka jossa Guido ne korjaa. Guido on siis Autot-elokuvasta pieni trukki.) Kun Pyry juttelee mammin kanssa puhelimessa, hän kertoo leikkivänsä autoilla ja junilla. Sitä hän tekeekin lähes joka päivä. Viime aikoina Pyry on innostunut myös piirtämään ja maalaamaan vesiväreillä. Pojan taidot karttuvat värittämisessäkin huimasti. Vielä jokunen viikko sitten hän väritti värityskuvia miten sattuu, mutta nyt hän värittää tarkemmin ja useammalla värillä. Tietenkään hän ei pysy viivojen sisäpuolella, mutta nyt värittämisessä on ideaa. Mammin luona Pyry maalasi vesiväreillä puun: ruskea runko ja vihreä latvus. Aivan selvä puu. piirustuksissakin on enemmän muotoja ja niistä saattaa jopa nähdä itsekin mitä se esittää aiempien "suttujen" sijaan. Ajattelin ostaa muutamia kehyksiä, joihin voin laittaa Pyryn piirustuksia ja maalauksia ja ripustaa niitä ruokatilan seinille.

Nyt en ehdi laittaa kuvia tai videoita, mutta koitan pian saada ladattua tännekin jotain katseltavaa :)

Nyt lumet lähtee - katolta ainakin

Monena päivänä olen ajatellut mitä kaikkea voisin kirjoittaa blogiimme. Kertoa Pyryn sairasteluista (joita riittää), kertoa hassun pojan hassuista letkautuksista, joita saan kuunnella päivittäin ja kertoa tyttären kasvamisesta ja minun ajatuksista siitä. Aikaa ei vain tunnu olevan kirjoittamiseen.

Paaston aika on alkanut. En ole ennen paastonnut. Nyt ajattelin, että voisin paastota vähän kerrallaan. Perjantain olen ilman facebookia (jos sen muistan vielä aamulla). Aikaa menee turhuuteen, kuten facebookin tarkisteluun. Senkin ajan voin tehdä jotain muuta - vaikka kirjoittaa blogia :D. 

Pyryllä on taas korvatulehdus. Jälkitarkastuksen tekee korvalääkäri parin viikon kuluttua. Tulehduksia on ollut niin usein, että nyt keskustellaan korvien putkituksesta ja nielurisojen leikkauksesta. Toimenpide luultavasti vähentää sairasteluja. Mietin kuitenkin yhtenä päivänä miten se tehdään. Joutuuko Pyry olemaan sairaalassa yön yli vai pääseekö kotiin heti? Jos joutuu olemaan yön yli niin saako jompikumpi meistä vanhemmista olla hänen kanssa yön? En tahtoisi pikkuiseni joutua olemaan sairaalassa yksin yötä... Jatkuva sairastelu on kuitenkin ollut tosi rankkaa. Tuntuu, että olemme joutuneet olemaan erossa ystävistä, poissa kerhoista ja muista aktiviteeteista lähes koko syksyn ja talven ajan. Olisi kiva päästä tapaamaan muita äitejä ja lapsia eikä vain olla kotona oman porukan kesken. Toki meillä on ollut menoja terveinä kausina. 

Hassuja juttuja tapahtuu päivittäin. Tänään Pyry hihkaisi "Tänne!" ja niinpä pikkuauto sukelsi rahkapurkkiin! Eipä sinne olisi voinut isompaa autoa laittaakaan. Ihana pieni kekseliäs poikani <3 Mistä ihmeestä lapsen mielikuvitus tuleekaan. Pieni mies selostaa lastenohjelmia ja leikkejään jatkuvalla syötöllä. Sitä on hauska kuunnella. Olisipa enemmän mahdollisuuksia pysähtyä seuraamaan lapsen leikkiä. Nyt kun olen itsekin flunssassa, olen ollut enemmän Pyryn kanssa. Lounas on ollut jotain helppoa ja nopeaa ruokaa, enkä ole seisonut hellan edessä paljoakaan. Tai muutenkaan siivoillut tai muuta puuhailua tehnyt kuten yleensä. Helmin kasvaminen helpottaa myös minun olemista Pyryn kanssa. Helmi tykkää seurata Pyryn touhuja ja kokeilla leluja. Helmi ei ole enää niin paljon minussa kiinni vaan voin sylitellä Pyryäkin enemmän. Pyrykin saa enemmän irti Helmistä. Monta hymyä ainakin :)

Nyt ansaittu lepo. Toivottavasti yö nukutaan hyvin. Minun oli "pakko" katsoa telkkaria miehen kanssa, kun ei tätä parisuhdeaikaa niin kamalasti ole. Telkkarista tulee muutama ohjelma, joita yhdessä katsomme kun lapset ovat nukkumassa. Nyt tosin seurasin ohjelmaa toisella silmällä, kun istuin läppäri sylissäni. Eihän mulla päivällä ole mahdollisuutta läppäriä käyttää, kun pikkuherra tulee heti katsomaan ja naputtelemaan kanssani...

Otsikosta vielä sen verran, että nollakelit ja pikkuiset plussatkin saavat lumet tippumaan katolta. Aamulla klo 7 aikaan sänky tärisi, kun lumia tippui etupihalle. Mies saa tehdä lumitöitä aamuin illoin ainakin ovemme edestä.

Lunta tulvillaan...

Nyt sitä sitten saa! Lunta pyryttää taivaan täydeltä. Tein Pyryn kanssa eilen lumityöt ja tänään oli samanlaiset vastassa. Nähtävästi saamme tehdä toistamiseen lumitöitä tänään, kunhan hetki vielä levätään. Pyry nukkuikin vain tunnin, joten ilta saattaa olla mielenkiintoinen.

Arki rullaa hyvin. Päivämme kuluvat ulkoilun, leikin, ruokailun ja päiväunien rytmittämänä. Lapset pitävät huolen, ettei äiti joudu olemaan yksin: Helmi nukkuu ulkoilun aikana ja herää Pyryn mennessä päikkäreille. Illan pikkuneiti tankkaakin läheisyyttä ja maitoa pääasiassa äidin sylissä. Eilen Jani jäi illaksi yksin lasten kanssa. Helmi ei kuitenkaan kelpuuttanut maitopulloa, joten jouduin lähtemään ompelukurssilta kesken pois. Täytynee harjoitella pulloruokintaa enemmän, jotta voin käydä mm. kurssilla yksin.

Helmi kasvaa ja kehittyy hyvin. Hän on jo pari viikkoa tarttunut esineisiin ja viime viikolla vei lelun suuhunsa. Nytkin roikkuu apinan hännässä ja keskustelee käskevällä äänensävyllä. Nyrkki on usein suussa, joten epäilen hänenkin tekevän hampaat piakkoin. Pyryhän oli 3,5kk ensimmäisen nököhampaan ilmestyessä suuhun. Helmi on aurinkoinen ja iloinen tyttö, joka tykkää keskustella syliteltäessä.

Pyry on vaihtelevasti innoissaan siskosta. Välillä halailee ja suukottelee ja lepertelee vauvalle, mutta välillä läpsii, tönii ja heittää leluilla pikkuista :(. Jäähypenkki on tullut tutuksi pojalle. Tuntuu, ettei hän ymmärrä ollenkaan ettei saa satuttaa vauvaa. Pyry puhuu koko ajan paremmin ja sanavarasto on laajentunut huimasti. Hän on varsinainen automies. Aamusta iltaan on auto kädessä, nukkuessakin vähintään sängyssä mukana. Mainitsinkohan jo, että ensimmäinen kolmesanainen lause oli "isi kankka prumprum" eli isi tankkasi auton :).

Pikkuneiti kutsuu jälleen äitiä :)

Sisko ja sen veli

Helmi syntyi 6.11. klo 4.41. Pyry oli mummin kanssa sen aikaa kun me olimme sairaalassa. Isi joutui kyllä yöpymään kotona, koska perhehuoneita ei ollut vapaana. Sairaalassa olimme tämän takia vain reilu vuorokauden. Huonekaveri oli kyllä todella mukava, mutta jotenkin kaipasin kotiin. Vauvalla oli kaikki hyvin, joten lastenlääkäri ei nähnyt estettä varhaiselle kotiutumisellemme. Kaiketi täysi osastokin vaikutti päätökseen. Sairaalassa olisi kyllä päässyt helpommalla ;)

Pyry pääsi tutustumaan siskoonsa tämän ollessa vain 7-8 tunnin ikäinen. Pyry riensi heti halaamaan siskoaan. Oli liikuttavaa nähdä kuinka utelias Pyry oli siskonsa suhteen. Hoivaviettiä tuntuu pojalla olevan kotonakin, mutta otteet ovat turhan rajut. Pyry kokeilee tällä hetkellä rajojaan ja meidän vanhempien pitääkin vahtia tiukasti, ettei poika vahingoita siskoaan. Olemme ottaneet käyttöön jäähyportaan, jossa Pyryn pitää istua yhden minuutin (ensi viikosta lähtien kaksi minuuttia eliyksi minuutti per ikävuosi). Tietenkin meidän pitää muistaa huomioida Pyryä eikä vain helliä vauvaa pitkin päivää. Pyry saa myös pitää tyttöä sylissään, mutta sekin menee välillä leikkimiseksi ja tyttö on otettava pois ettei innokas veli satuta häntä vahingossa. Viikonloppuna juhlimme Pyryn 2-vuotissynttäreitä. Pyry on vielä kovin pieni ja se meidän tulisikin muistaa.Hän tarvitsee vielä hyvin paljon meidän vanhempien apua, hellyyttä ja hoivaa. Rajoja ja rakkautta sopivassa suhteessa :)

Helmi on ollut tähän asti kovin sopeutuvainen tyttö. Tällä hetkellä hän touhuaa omiaan isin sylissä. Tähän aikaan pitää sitten seurustella... Yöt Helmi on pääasiassa nukkunut ja syönyt pari kertaa. Vain parina yönä Helmi on tankannut. Useimmiten tankkaus tehdään illalla. Tekeekö vauvan useinkin niin? En muista miten oli Pyryn kanssa. Helmi ei veljensä tavoin turhia itke. Hymyäkin ollaan saatu nähdä. Jännä nähdä millainen tyttö Helmi on. Pistääkö hän tomerana veljen tossun alle? Vai onko hän ujo ja piiloutuu veljen selän taakse?