Nyt lumet lähtee - katolta ainakin

Monena päivänä olen ajatellut mitä kaikkea voisin kirjoittaa blogiimme. Kertoa Pyryn sairasteluista (joita riittää), kertoa hassun pojan hassuista letkautuksista, joita saan kuunnella päivittäin ja kertoa tyttären kasvamisesta ja minun ajatuksista siitä. Aikaa ei vain tunnu olevan kirjoittamiseen.

Paaston aika on alkanut. En ole ennen paastonnut. Nyt ajattelin, että voisin paastota vähän kerrallaan. Perjantain olen ilman facebookia (jos sen muistan vielä aamulla). Aikaa menee turhuuteen, kuten facebookin tarkisteluun. Senkin ajan voin tehdä jotain muuta - vaikka kirjoittaa blogia :D. 

Pyryllä on taas korvatulehdus. Jälkitarkastuksen tekee korvalääkäri parin viikon kuluttua. Tulehduksia on ollut niin usein, että nyt keskustellaan korvien putkituksesta ja nielurisojen leikkauksesta. Toimenpide luultavasti vähentää sairasteluja. Mietin kuitenkin yhtenä päivänä miten se tehdään. Joutuuko Pyry olemaan sairaalassa yön yli vai pääseekö kotiin heti? Jos joutuu olemaan yön yli niin saako jompikumpi meistä vanhemmista olla hänen kanssa yön? En tahtoisi pikkuiseni joutua olemaan sairaalassa yksin yötä... Jatkuva sairastelu on kuitenkin ollut tosi rankkaa. Tuntuu, että olemme joutuneet olemaan erossa ystävistä, poissa kerhoista ja muista aktiviteeteista lähes koko syksyn ja talven ajan. Olisi kiva päästä tapaamaan muita äitejä ja lapsia eikä vain olla kotona oman porukan kesken. Toki meillä on ollut menoja terveinä kausina. 

Hassuja juttuja tapahtuu päivittäin. Tänään Pyry hihkaisi "Tänne!" ja niinpä pikkuauto sukelsi rahkapurkkiin! Eipä sinne olisi voinut isompaa autoa laittaakaan. Ihana pieni kekseliäs poikani <3 Mistä ihmeestä lapsen mielikuvitus tuleekaan. Pieni mies selostaa lastenohjelmia ja leikkejään jatkuvalla syötöllä. Sitä on hauska kuunnella. Olisipa enemmän mahdollisuuksia pysähtyä seuraamaan lapsen leikkiä. Nyt kun olen itsekin flunssassa, olen ollut enemmän Pyryn kanssa. Lounas on ollut jotain helppoa ja nopeaa ruokaa, enkä ole seisonut hellan edessä paljoakaan. Tai muutenkaan siivoillut tai muuta puuhailua tehnyt kuten yleensä. Helmin kasvaminen helpottaa myös minun olemista Pyryn kanssa. Helmi tykkää seurata Pyryn touhuja ja kokeilla leluja. Helmi ei ole enää niin paljon minussa kiinni vaan voin sylitellä Pyryäkin enemmän. Pyrykin saa enemmän irti Helmistä. Monta hymyä ainakin :)

Nyt ansaittu lepo. Toivottavasti yö nukutaan hyvin. Minun oli "pakko" katsoa telkkaria miehen kanssa, kun ei tätä parisuhdeaikaa niin kamalasti ole. Telkkarista tulee muutama ohjelma, joita yhdessä katsomme kun lapset ovat nukkumassa. Nyt tosin seurasin ohjelmaa toisella silmällä, kun istuin läppäri sylissäni. Eihän mulla päivällä ole mahdollisuutta läppäriä käyttää, kun pikkuherra tulee heti katsomaan ja naputtelemaan kanssani...

Otsikosta vielä sen verran, että nollakelit ja pikkuiset plussatkin saavat lumet tippumaan katolta. Aamulla klo 7 aikaan sänky tärisi, kun lumia tippui etupihalle. Mies saa tehdä lumitöitä aamuin illoin ainakin ovemme edestä.

Lunta tulvillaan...

Nyt sitä sitten saa! Lunta pyryttää taivaan täydeltä. Tein Pyryn kanssa eilen lumityöt ja tänään oli samanlaiset vastassa. Nähtävästi saamme tehdä toistamiseen lumitöitä tänään, kunhan hetki vielä levätään. Pyry nukkuikin vain tunnin, joten ilta saattaa olla mielenkiintoinen.

Arki rullaa hyvin. Päivämme kuluvat ulkoilun, leikin, ruokailun ja päiväunien rytmittämänä. Lapset pitävät huolen, ettei äiti joudu olemaan yksin: Helmi nukkuu ulkoilun aikana ja herää Pyryn mennessä päikkäreille. Illan pikkuneiti tankkaakin läheisyyttä ja maitoa pääasiassa äidin sylissä. Eilen Jani jäi illaksi yksin lasten kanssa. Helmi ei kuitenkaan kelpuuttanut maitopulloa, joten jouduin lähtemään ompelukurssilta kesken pois. Täytynee harjoitella pulloruokintaa enemmän, jotta voin käydä mm. kurssilla yksin.

Helmi kasvaa ja kehittyy hyvin. Hän on jo pari viikkoa tarttunut esineisiin ja viime viikolla vei lelun suuhunsa. Nytkin roikkuu apinan hännässä ja keskustelee käskevällä äänensävyllä. Nyrkki on usein suussa, joten epäilen hänenkin tekevän hampaat piakkoin. Pyryhän oli 3,5kk ensimmäisen nököhampaan ilmestyessä suuhun. Helmi on aurinkoinen ja iloinen tyttö, joka tykkää keskustella syliteltäessä.

Pyry on vaihtelevasti innoissaan siskosta. Välillä halailee ja suukottelee ja lepertelee vauvalle, mutta välillä läpsii, tönii ja heittää leluilla pikkuista :(. Jäähypenkki on tullut tutuksi pojalle. Tuntuu, ettei hän ymmärrä ollenkaan ettei saa satuttaa vauvaa. Pyry puhuu koko ajan paremmin ja sanavarasto on laajentunut huimasti. Hän on varsinainen automies. Aamusta iltaan on auto kädessä, nukkuessakin vähintään sängyssä mukana. Mainitsinkohan jo, että ensimmäinen kolmesanainen lause oli "isi kankka prumprum" eli isi tankkasi auton :).

Pikkuneiti kutsuu jälleen äitiä :)

Sisko ja sen veli

Helmi syntyi 6.11. klo 4.41. Pyry oli mummin kanssa sen aikaa kun me olimme sairaalassa. Isi joutui kyllä yöpymään kotona, koska perhehuoneita ei ollut vapaana. Sairaalassa olimme tämän takia vain reilu vuorokauden. Huonekaveri oli kyllä todella mukava, mutta jotenkin kaipasin kotiin. Vauvalla oli kaikki hyvin, joten lastenlääkäri ei nähnyt estettä varhaiselle kotiutumisellemme. Kaiketi täysi osastokin vaikutti päätökseen. Sairaalassa olisi kyllä päässyt helpommalla ;)

Pyry pääsi tutustumaan siskoonsa tämän ollessa vain 7-8 tunnin ikäinen. Pyry riensi heti halaamaan siskoaan. Oli liikuttavaa nähdä kuinka utelias Pyry oli siskonsa suhteen. Hoivaviettiä tuntuu pojalla olevan kotonakin, mutta otteet ovat turhan rajut. Pyry kokeilee tällä hetkellä rajojaan ja meidän vanhempien pitääkin vahtia tiukasti, ettei poika vahingoita siskoaan. Olemme ottaneet käyttöön jäähyportaan, jossa Pyryn pitää istua yhden minuutin (ensi viikosta lähtien kaksi minuuttia eliyksi minuutti per ikävuosi). Tietenkin meidän pitää muistaa huomioida Pyryä eikä vain helliä vauvaa pitkin päivää. Pyry saa myös pitää tyttöä sylissään, mutta sekin menee välillä leikkimiseksi ja tyttö on otettava pois ettei innokas veli satuta häntä vahingossa. Viikonloppuna juhlimme Pyryn 2-vuotissynttäreitä. Pyry on vielä kovin pieni ja se meidän tulisikin muistaa.Hän tarvitsee vielä hyvin paljon meidän vanhempien apua, hellyyttä ja hoivaa. Rajoja ja rakkautta sopivassa suhteessa :)

Helmi on ollut tähän asti kovin sopeutuvainen tyttö. Tällä hetkellä hän touhuaa omiaan isin sylissä. Tähän aikaan pitää sitten seurustella... Yöt Helmi on pääasiassa nukkunut ja syönyt pari kertaa. Vain parina yönä Helmi on tankannut. Useimmiten tankkaus tehdään illalla. Tekeekö vauvan useinkin niin? En muista miten oli Pyryn kanssa. Helmi ei veljensä tavoin turhia itke. Hymyäkin ollaan saatu nähdä. Jännä nähdä millainen tyttö Helmi on. Pistääkö hän tomerana veljen tossun alle? Vai onko hän ujo ja piiloutuu veljen selän taakse?

Marraskuuta pukkaa jo

Marraskuu... Yleensä en tästä kuukaudesta juuri välitä. Tai ennen en välittänyt. Nyt on kuitenkin syytä iloita siitä: vauva syntyy minä päivänä tahansa (toivottavasti lähipäivinä) ja Pyryn synttäreitä juhlitaan loppukuusta. Laitoin Pyryn kanssa ensimmäiset kutsut postilaatikkoon tänään. Pikkuinen on auttanut niiden tekemisessä mm. käyttämällä leikkuria ja pysymällä poissa jaloista ;)

Raskaus vetää voimattomaksi. Olen useimmiten väsynyt ja odotan iltaa, kun isäntä tulee kotiin jakamaan vastuuta lapsen hoidosta. Odotan keskiviikkoisia ompeluiltoja kuin kuuta nousevaa. Olen helpottanut päiviä kehittämällä muutakin ohjelmaa kuin kaksin olemista kotona. Silloin mun ei tarvitse olla niin aktiivisesti mukana Pyryn leikeissä kuin jos olemme kotinurkissa. Olemme käyneet leikkipuistossa, jossa Pyry tykkää tehdä kakkuja :), tapaamassa ystäviä ja seurakunnan kerhossa (vaikka Pyryä aina alkuun siellä ujostuttaakin ja tahtoisi hipsiä saman tien pois paikalta!). Leikkipuistoon olen hurauttanut autolla - en todellakaan jaksa työntää vaunuja ylös näitä mäkiä! Parina viime päivänä olemme kuitenkin olleet omassa pihassa. On ollut ihanaa haravoida lehtiä yhdessä. Pyry tosin enemminkin levittää lehtiä siitä kasasta, jonka äiti saa tehtyä :D Sain hyviä kuvia Pyrystä, joita toivottavasti saan lisättyä tähän myöhemmin.

Vauva voi hyvin. Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa neuvolassa, koska terveydenhoitaja tahtoo nähdä usein nämä yliaikaiset raskaudet... Tai siis nähdä äidit ja tutkia vauvan. Maanantaina on seuraava aika ja silloin saan soittaa Kätilöopistolle ja varata yliaikaistarkastuksen. Vihdoinkin! Synnytys on viimeistään ensi viikolla. Terkkari epäilee vauvan olevan melko iso, ainakin nelikiloinen. Katsotaan rikkooko tyttö veljensä painolukemat... Tuskin kyllä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kolme viikkoa sitten olin Kätilöopistolla tarkoituksena saada vauva käännetyksi oikein päin. Fiksu tyttö olikin asettautunut pää lantiota kohden, joten lääkärille jäi tehtäväksi vain painoarvion tekeminen. Tuolloin hän sai lukemiksi 3500g. Virhemarginaali on kuitenkin jotain 10-15% joten näillä viikoilla neljäkiloa on hyvinkin mahdollinen painolukema.

Vauvamasua olen vilautellut syksyn aikana myös Lastenklinikalla sydäntutkimusyksikössä, jossa tutkittiin vauvan sydämen rakenne. Vauvan sydän näyttää terveeltä, joten meillä on yksi huoli vähemmän. Synnytyksen yhteydessä otetaan napaverinäyte, josta tutkitaan geenivirhe. Kävimme perinnöllisyyslääkärinkin juttusilla. Se oli mielenkiintoinen ja tietoa lisäävä keskustelu. Geenivirheen kantajan lapsella on 50% mahdollisuus saada geenivirhe. Geenivirheen kantajista 70% sairastuu jollakin asteella HCM:aan. Oireet ilmaantuvat yleensä murrosiässä tai varhaisaikuisuudessa noin 30-ikävuoteen mennessä. Harvinaisempaa on että oireet ovat jo vastasyntyneenä, kuten Pyryllä. 

Pyry onneksi voi hyvin. Olimme lokakuun alussa kontrollissa. "Valkotakkisten kammo" on Pyryllä niin voimakasta, että hänelle piti antaa rauhoittavaa lääkettä ennen tutkimuksia. Huuto alkoi nimittäin heti kun piti riisuutua tutkimushuoneessa. Lääke ja Lauri kilpa-auto-dvd auttoivat lääkäriä ja hoitajia tekemään tarvittavat tutkimukset. Samalla reissulla kiinnitettiin holter-laite joka oli vuorokauden Pyryn mukana rekisteröimässä sydämen toimintaa. Tulokset saimmekin juuri ja poikkeamia ei ollut näkynyt! Hyvin lohduttavaa, että rekisteröinti onnistui, vaikka yksi lätkä oli tainnut irrota rinnasta kesken rekisteröinnin. Pyry kantoi holter-laitetta ihmeen hyvin repussa. Välillä muisti piuhat ja koitti repiä niitä pois paidan alta. Seuraava seurantakerta onkin vasta elokuussa. Harmitti kun puhelimet oli kiinni sairaalassa eikä ollut kameraa jolla kuvata tutkimusta. Kuvia katsomalla olisi voinut valmistautua ensi syksynä kontrolliin.

Viikko kontrollikäynnistä Pyry joutui sairaalaan hengenahdistuksen takia. Obstruktiivinen bronkiitti kuten muuttopäivämme aattonakin. Jani oli Pyryn kanssa yön sairaalassa. Minä sain yllättäen omaa aikaa, josta en kyllä kovasti nauttinut kun tiesin lapsen olevan heikossa kunnossa sairaalassa. Pyryä seurattiin perjantai-iltapäivästä lauantai-iltaan, jolloin kotiuttaminen oli mahdollista. Pienet ovat sitkeitä ja reippaita. Onneksi vanhemmat saavat yöpyä sairaalassa. Murtuisin, jos joutuisin jättämään lapseni yksin sairaalaan. En voi edes ajatella asiaa. Luin juuri asiaa käsittelevän artikkelin Vauva-lehdestä ja itkin vuolaasti. Toivottavasti meidän lapset olisivat aina niin terveitä, että eivät joudu eroon meistä vanhemmista tai muista läheisistä ihmisistä.

Kotona on riittänyt puuhaa talkoopäiviin asti. Miehet kokosivat etupihallemme varastorakennuksen yhden viikonlopun aikana. Minä pääsin sutimaan suoja-ainetta laudoille ennen maalaamista. Kiva olla avuksi. Jani on rehkinyt aidan ja portin sekä varaston parissa monta tuntia. Pihastamme kaadettiin 5 mäntyä, joiden pilkkomisessa polttopuiksi on ollut apuna äitini miesystävä. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa puusavottaa ja tehdä teline polttopuille, jotta ne kuivuisivat ensi vuodeksi. Kuivaa puuta ostimmekin sukulaisilta, mutta nekin pitää vielä pilkkoa pienemmiksi ja laittaa johonkin telineeseen. Minä pääsen auttamaan kunnolla vasta kun olen toipunut synnytyksestä.

Nyt Pyry kaipaa äidin huomiota. Ensi kerralla ehkä kerronkin uudesta perheenjäsenestämme. :)

P.S. Laitoin sivun laitaan listan Pyryn lahjatoiveista :)

Mmmmm....

Tunnustan, olen ennen omaa lasta tuominnut ajatuksissani vanhemmat jotka käyvät pienten lasten kanssa hampurilaisella. Nyt olen yksi niistä :/ 

Tänään kävimme Hesessä ja poika söi hyvällä ruokahalulla hampurilaisen ja vähän ranskalaisia. Hmmm.... Eilen napero tahtoi kaupasta suklaata! Se olisi tietenkin pitänyt saada syödä heti, mutta onneksi olemme ennenkin puhuneet, että pitää maksaa ensin kassalle ennen kuin voi syödä (tai leikkiä ostoksilla). Eli tokihan me ostimme pojalle suklaata kun hän sen kiltisti otti hyllystä ja pyysi saada sellaisen. Olemmeko ihan selkärangattomia? Opetammeko huonoja tapoja? No, ainakin ruokpöytätavat olivat tänään paremmat Hesessä kuin eilen kotona (ks. toinen kuva). Ukkeli istui tuolissaan ja nosti toisen jalan pöydälle...

Jalka pöydällä...

Ostimme muuten eilen Pyrylle oman sählymailan ja hetihän me pelailimme pihalla. Piti ostaa meillekin oma maila (yhteinen), kun ei sellaista ollut.

Pyry sai olla tänään aamupäivän mummin kanssa meidän vanhempien käydessä Kätilöopistolla synnytyskeskustelussa. Ehkäpä nyt on helpompi suunnata ajatukset synnytykseen ja valmistautua siihen - edes henkisesti. Tuntuu, etten ole nyt niin hyvin valmistautunut kuin Pyryä odottaessani, jolloin kävimme valmennuksessa ja minä joogassa, jossa käsiteltiin synnytykseen liittyviä asioita. Keskustelu kätilön kanssa tuli siis tarpeeseen.

Syyskuun aikana meillä on tulossa paljon vauvaan liittyviä lääkäriäkäyntejä: normaalien neuvola- ja lääkärikäyntien lisäksi sydänultra, keskustelua perinnöllisyyslääkärin kanssa ja sikiön kasvunseurantaultra. Onhan se kiva, että tutkitaan, mutta se myös lisää huolta ja stressiä siitä, ettei vauvalla olekaan kaikki kunnossa. (Ensimmäisessä sydänultrassa sydän näytti hyvältä ja normaalilta.) Nyt juuri vauva liikkuu kovasti. Hän on usein hereillä näihin aikoihin ja möngertelee ja harjoittelee uusia taitoja: näillä viikoilla ainakin hengittämistä. Laskettuun aikaan on enää alle kaksi kuukautta aikaa. Viime päivinä on supistellut turhan paljon. Miehen parannellessa leikattua polveaan raskaimmat hommat jäävät minun hoidettavaksi - ja tietenkin koiran ulkoilutus. Onneksi saimme koiran hoitoon pariksi päiväksi ja apua iltaulkoilutuksiin. Nyt koitan ottaa mahdollisimman rennosti ja syödä ja nukkua hyvin. :)

Intian puistossa

Tänään tapasimme ystäviä Intian puistossa Helsingissä: opiskelukaverini ja hänen tyttärensä, joka on saman ikäinen Pyryn kanssa. Pyry ilahtui suuresti, kun myös pieni Julle (8kk) tuli äitinsä (lapsuuden ystäväni) kanssa puistoon. Hienosti hän toi Jullellekin auton katseltavaksi.
Puistossa on paljon kaikkea kivaa! Pyry löysi nopeasti pikkukaivurin, jota hän roikottikin mukanaan koko puistovierailun ajan. :-) Hän kävi ajamassa isoa lava-autoa ja pieniä polkupyöriä, laskemassa liukumäkeä ja ihan uutena juttuna Pyry pelasi "sählyä" - tosin pallo oli hieman isompi. :-) Pyry tykkäsi kovasti lyödä mailalla palloa ja juosta pallon perään. Täytynee hankkia omat välineet niin sählymestari voi harjoitella kotipihassakin lyöntejä.
Arvatenkin Pyry nukahti kotimatkalla autoon, joten hän leikkii vielä junilla äidin odottaessa pojan väsähtämistä ja pääsemistä itse iltapäivätorkuille. Vauvamasun ja taaperon kanssa on raskasta ulkoilla, mutta hyvääkin se tekee. Saankin nyt muutaman viikon ajan ulkoilla riittävästi, kun koiran ulkoilutuksetkin ovat minun kontollani Janin parannellessa leikattua polveaan.
Syksy tuo tullessaan paljon aktiviteetteja ihmisten palatessa kaupunkiin. On kivaa taas tavata ystäviä ja muita tuttuja sekä päästä taaperokerhoon. Saamme toivottavasti säännöllisemmän päivä- ja viikkorytmin Pyrynkin kanssa.

Retki Porvooseen ja muuta mukavaa

Kun kirjoittaa harvoin, tulee paljon asiaa, josta olisi kiva kertoa muillekin. Tässä postauksessa on siis koottuna parin viime viikon tapahtumia.

Turisti kirkkomaalla.

Toissa tiistaina teimme päiväretken Porvooseen Pyryn
ja hänen Liisa-kummin kanssa. Pyry nukkui ajomatkat, joten pienellä riitti virtaa Porvoossa seikkailemiseen. Jätimme auton joen varteen joten saimme ihailla veneitä kävellessämme vanhaan kaupunkiin. Kävimme tutustumassa uusittuun kirkkoon. Minun edellisestä vierailusta Porvoossa on tovi aikaa ja muistelen, että silloin kirkkoa vielä korjattiin tuhopolton jäljiltä. Kirkko oli kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin. Pyryä kiinnosti myös kirkon akustiikka: kiva kun kaikuu!

Iso puu, pieni poika.

Kävimme syömässä lounaan kotiruokaa tarjoilevassa Hanna-Mariassa. Ruoka oli hyvää ja edullista - suosittelemme! Kahvila Helmessä puolestaan petyimme palveluun,vaikka herkut olivatkin maukkaita.

Uijui! Mikä auto!

Kiireinen päivä sai työntekijät puhumaan hieman turhankin tiukkaan sävyyn asiakkaille. Vai olenko herkkänahkainen raskauden takia? Kyllä sielläkin kannattaa käydä. sisäpihalla oli kiva juoda teetä ja syödä herkullista kakkua.

Leikkipuistossa.

Löysimme kivan leikkipuiston vanhasta kaupungista, jossa tutustuimme 2-vuotiaaseen Elli-tyttöön ja hänen äitiinsä. Pyry oli reipas retkeilijä ja jaksoi kävellä hienosti vanhan kaupungin mukulakivikaduilla. Pieni sade ei haitannut retkeilijöitä. Kesä kuivaa minkä kastelee! Sää oli oikeastaan loistava puolipilvinen, eikä liian kuuma.

Pieni kadunlakaisija Porvoon kadulla.

Torstaina mulla oli neuvolalääkäri. Vauvalla tuntuisi kaikki olevan hyvin. Lääkäri epäili vauvan olevan pienempi kuin mitä Pyry oli. Saa nähdä, olihan Pyrykin aluksi ihan "normaalikokoinen". Syntyessä vain hieman kookkaampi kuin useimmat. :)

Valmiina kuvauksiin!

Perjantaina olimme Taidekuvauksessa Janin ostettua lahjakortin Citydealista. Pyryä kuvattiin tunnin verran, eikä poika oikein innostunut hymyilemään, mutta toivottavasti edes joitain kuvia onnistui. Kuvaamossa Pyryn huomion sai ensimmäisenä hieno vanhanajan auton näköinen BMW polkuauto. Sitä käytettiin kuvissa kuten myös hienoa junaa. Omaakin
rekvisiittaa oli mukana. Uskoirin, että Pyryn mielesstä parasta taisi päivässä kuitenkin olla lounas isin kanssa kuvaussession jälkeen. :) Pikkumiehemme osaakin käyttäytyä hyvin ravintoloissa. (Etenkin verrattuna toiseen ravintolan pieneen huutavaan ja kiljuvaan asiakkaaseen, joka oli tuotu jäähyttelemään ravintolan ulkopuolelle...)

Myöhemmin haimme mummin meille ja saimme tuliaisia hänen Ruotsin reissultaan. Pyry tykkää työnnellä ostoskärryjään pitkin kämppää. Kevyet kärryt päätyvät usein ulos terassille tai alakertaan rappusia pitkin. Pyry osaakin jo hienosti kulkea rappusissa, eikä meillä siis ole enää portteja käytössä. Pyry harjoittelee kulkemaan rappuset kävellen pitäen kiinni kaiteesta. Se onnistuu hienosti!


Tiistai oli jälleen "kummipäivä" kun minä olin sokerirasituksessa ja Liisa hoiti Pyryä meillä koko päivän. Kävin ostamassa kotimatkalla maalia ja muita tarvikkeita pinnasängyn ja Pyryn sängyn maalausta varten. Valkoisina ne pysyvät, mutta ajattelin nyt maalata ne siistimpään kuntoon. Kestävät sitten parempina pitempään. Kunhan vaan saan aikaa hiomiseen ja maalaamiseen... Liisa oli meillä siis koko päivän, joten sain tehdä omia juttuja rauhassa. Siivoilin ja järjestelin omaa huonettani. Oli ihanaa saada tehdä kunnolla omia juttuja eikä tarvinnut keskeyttää hommia Pyryn herättyä päikkäreiltä. Huoneeni seinät pitäisi vielä maalata jossain välissä. Ensin on kaiketi Janin työhuoneen vuoro. Se onkin aikamoinen urakka... Sain torstaina ostettua laatikoita Ikeasta, jotta saan tavarani parempaan järjestykseen. Lehtiä lukiessa törmään jatkuvasti artikkeleihin kuinka koti pidetään järjestyksessä. Sotkuinen koti taitaakin olla tämän ajan ongelma. Sotkua tietenkin aiheuttaa tavarapaljous. Pitäisi siis karsia reilulla kädellä turhaa tavaraa, eikä hamstrata mahdollista tulevaa käyttöä varten jokaista nippeliä ja nappia.

Herkkusuut äitin ja isin kihlapäivän kunniaksi
syömässä jäätelöä ja köyhiä ritareita.

Torstaina oli vuorossa lounastelua anopin ja kummityttöni kanssa Espoon Ikeassa. Janikin pääsi liittymään seuraamme. Samalla reissulla kiersimme hieman Ikeassa Pyryn ja naisväen kanssa Janin lähdettyä töihin. Sain tehtyä siis tarpeellisia hankintojakin. Jälleen Pyry näytti kuinka reipas hän on. Toki hän näytti kiukkuakin, kun piti lähteä lastenosastolta ja sen leluviidakosta pois. Kaikenkaikkiaan sanoisin, että poika käyttäytyi oikein mallikkaasti ja jaksoi yllättävän hyvin koko reissun. Autossa hän nukahti melkein heti ja jatkoi uniaan kotonakin. Saimme viettää laatuaikaa kummityttöni kanssa muutaman päivän ja se olikin kivaa. Vein hänet kotiin tänään. Etenkin iltaisin pelasimme Littel Big Planetia, josta on tullut perinteemme :) Päivisin puuhastelimme paljon Pyryn ehdoilla ja Jenni tutustui Pyryyn paremmin. Pyry tykkäsikin olla Jennin kanssa ja oppi sanomaan "Jen" tai ainakin siltä se kuulostaa :) ("Isi" on edelleen usein "äiti", mutta isiin viittaavaa ääntelyä on havaittu tälläkin viikolla!) Joku aamu poika taitaa herätä ja puhua täydellisesti, niin paljon hän harjoittelee puhumista. Tosin hänellä on hauskan kuuloista omaa kieltäkin, johon kuuluu mm. "tombei" ja "gougou".